Trendwatching-verkosto julkaisi vastikään katsauksen 2020-luvun merkittävistä kuluttajatrendeistä.

Ei ole yllätys, että ekologinen ajattelu ja kestävä kehitys ovat alkaneen vuosikymmenen merkittävimmät trendit. Mielenkiintoista on sen sijaan se, että ekologinen ostokäyttäytyminen on saanut uuden ulottuvuuden, ekohäpeän.

Ekologiset valinnat eivät ole enää harvojen herkkua tai statusvalintoja, kuten vielä muutama vuosi sitten. Kuka tahansa voi nykyään tehdään ekovalinnan, sillä ekovaihtoehtojen saatavuus on radikaalisti parantunut eikä hintakaan tavallisesti ole este.

Adidaksen ensimmäisiä valtameristä kerätystä muovista valmistettuja lenkkareita tehtiin vuonna kolme vuotta sitten suuren mediahuomion saattelemana 50 paria. Viime vuonna samaisia lenkkareita puskettiin markkinoille 11 miljoonaa paria. Ensimmäinen Tesla oli urheiluauto, joka maksoi kuusinumeroisen summan. Vuonna 2019 Tesla Model 3 maksoi noin 40 000 USD, ja se kapusi joulukuussa Euroopan kolmanneksi myydyimmäksi autoksi.

Tämä kehitys on johtanut siihen, että ekoajattelun vaikutus ostokäyttäytymiseen on muuttunut ikään kuin käänteiseksi. Ihmiset eivät ainoastaan valitse ekologista vaihtoehtoa – he jättävät valitsematta tuotteen tai palvelun, joka koetaan ympäristön tai ilmaston kannalta haitalliseksi. Koska eivät yksinkertaisesti kehtaa toimia toisin. Hiilijalanjäljen kasvattaminen on junttia ja jopa erittäin häpeällistä.

Epäekologiseen kuluttamiseen liittyy nykyään häpeän stigma. Ilmiö on niin vahva, että se synnyttää uusia käsitteitä, jotka leviävät jopa yli kielirajojen. Sanaa ”flygskam” käytetään jo sujuvasti myös englanninkielissä laatumedioissa, esimerkiksi Financial Timesissa.

Ekohäpeä näkyy ihan omassa lähikaupassakin. Aika moni muovikassin ostaja kokee nimittäin tarpeelliseksi selittää, miksi tekee niin.

”Tarvitaanhan niitä roskapusseja kuitenkin vielä.”